Maarit Feldt-Ranta kirjoitti avajaispuheen näyttelyyn Karjaan legendoista, 2018. Puhe kertoo Karjaalla asumisesta ja Karjaalaisena olemisesta.
Kaikki me olemme kotoisin jostain ja kaikkien meidän sydän sykkii paitsi ihmisille, myös meille tärkeille paikoille. Joka kerta, kun juna lähestyy Karjaan asemaa ja rullaa ratapihalle, tulee se sama lämmin tunne; olen kotona, olen Karjaalla.
Karjaa on rautatie ja asemaravintola; sitä että ihmisiä tulee ja menee. Karjaa on SISU:n kuorma-autotehdas ja autonasentajat sinisissä haalareissaan. Karjaa on Pumppulahti ja kaupungin puisto-osaston työntekiöiden tekemät havupukit Kanavatorin risteyksessä. Karjaa on käsipallon mekka ja urheiluhallin lämmin ja kotoinen tunnelma. Karjaa on Hurja Piruetti, Tryckis sekä Bio Pallas. Karjaa on Brankis ja sen edessä kylpevä Eurydike. Karjaa on kävelykatu, apteekin kulma ja Työväentalon muistutus menneistä vuosikymmenistä. Karjaa on kaikki me ihmiset, joille numero 10300 tarkoittaa jotain ihan erityistä.
Olen iloinen ja ylpeä, että olen saanut syntyä ja elää täällä. Iloitsen siitä, että tämä näyttely näkee päivänvalonsa ja että kuvissa nostetaan esille monille meistä tärkeitä karjaalaisia hahmoja, joita ilman Karjaa ei olisi Karjaa.
Kaikki sivustolla olevat kuvat ovat työryhmän omaisuutta. Sivustolla olevia kuvia ja muotokuvien kuvauksia saa jakaa, muttei käyttää muilla tavoilla.
10300.fi 